Kirjaston lasten ja nuortenosasto = pelihalli?

Vuosaaren kirjasto avattiin 7.05.01. Nyt kun kirjasto on ollut yleisolle avoinna neljannesvuoden, niin tunsimme tarvetta kertoa kokemuksistamme Viikkiksessa. Uuteen kirjastoon liittyy aina unelmia ja uusia mahdollisuuksia. On asioita, joita ei kuitenkaan tule ajatelleeksi, ennen kuin vasta kaytannossa, kun kayttajat astuvat sisaan.

Vuosaaressa on paljon lapsia ja nuoria. Lahes puolet lainoista tulevat talta osastolta. Kirjojen lisaksi halusimme tarjota asiakkaillemme ajan mukaisesti ja riittavasti myos "teknisia apuvalineita". Osastollamme on kaksi romppuasemaa ja viisi internet konetta. Heti kun ovet avattiin nuoret valtasivat koneet.

Rajasimme alle 15-vuotiaiden kayttoon nuorten osaston koneet, koska aikuisasiakkaat tekivat runsaasti valituksia siita, etta heilla ei ole mahdollisuutta kayttaa 15 min. koneita sahkopostiin. Aulassa kuhisi suuri joukko nuoria pelaamassa internetissa Runescape-pelia.

Tiedatteko mika on yleisin asiakkaiden kuuluvasti kayttama sana lasten ja nuortenosastolla? Se on verbi "tappaa" sen eri sanamuodoissaan. Pieni puhelinkierros muihin kirjastoihin kertoi, ett tama on tilanne mys muissa kirjastoissa.

Olemme jututtaneet nuoria ja pyytaneet kertomaan pelista, koska olemme kiinnostuneita tietamaan niistakin asioista ja ilmioista, joissa aika on ajanut meidan ohitsemme. Tassa joitain vastauksia:

"Runescape-pelissa hankitaan varustuksia ja luodaan strategioita ja sitten siin tapetaan."

"Talla hetkella talla serverilla on kaksi tuhatta pelaajaa, mutta sitten kun USA:n nuoret heraavat niin samalla serverilla voi olla 8000 pelaajaa"

"Pelaan paivittain vahintaan 5 tuntia", kertoo 13-vuotias poika.

Sovimme nuorten kanssa, etta osastolla ei kayteta sanaa "tappaa" sen missaan muodoissa.

"No, me killataan" tai "nitistetaan" sanoo yksi pelaajista.

Teknisista apuvalineista on siis tullut pelikoneita ja meista sita myota "peliemantia". Valtaosa tyoajasta menee ajanvaraukseen ja "konerumban" pyorittamiseen. Kirjoitamme nimia ja neljan numeron numerosarjoja koneelliseen ajanvaraukseen. Voimme huomauttaa, kun asiakas menee vaaraan aikaan koneelle, mutta siihen mita koneilla tehdaan saatikka sisaltoihin emme voi puuttua.

Kaiken muun aineiston suhteen me teemme valintoja, mutta internetista emme voi seuloa mitaan pois, vaikka mieli tekisi. On turha kuvitella, etta voisimme rajata koneita pelkstaan tiedonhakuun, emmehan pystyisi sita mitenkaan valvomaan. Ei ole merkitysta myoskaan silla mika sivu koneessa aukeaa ensimmisena, kun internet mielletaan pelikoneena.

Usein tilanne johtaa siihen, etta asiakkaat joutuvat eriarvoiseen asemaan. Haluaisimme nayttaa kouluesitelman tekijalle kuinka netista voi hakea tietoa eri hakukoneilla, kuinka oppia erottamaan asiasivuja ja joidenkin ihmisten omia sivuja ym. mutta kun kaikki koneet ovat varattuina peleille.

Ainoa vapaa kone tiedonhakuun on neuvontatiskilla, mutta keskittyminen on mahdotonta, koska poydan ymparilla kay koko ajan kuhina peliajoista. On siis helpompaa antaa peliajat ensin ja yrittaa sitten keskittya tiedon hakuun. Olemme myos huomanneet , etta asiakkaat eivat tule kysymaan, koska he huomaavat, etta olemme ajanvarauksen tyollistamia.

Kaikki muu kirjastotyo kuten hankinta, kokoelmien hoito, aineiston kasittely, hyllytys, luokkakaynteihin valmistautuminen ym. jaa talla hetkella ajanvarauksen jalkoihin. Vuosaaressa on henkilokuntaa aivan liian vahan. Lasten ja nuortenosastolla tyoskentelee yksi ihminen vuorossaan. Sisatoita ei ole mahdollisuus tehda ollenkaan.

Koko ajan mielta vaivaavat uuden kirjaston keskeneraiset tyot, kuten opasteasiat, toiminnan suunnittelu. Ideat kuivuvat kokoon, keskittymiskyky haviaa, muisti patkii, artyneisyys lisaantyy ja kaikki tama johtuu siita, etta koko ajan tulee keskeytys muuhun tyhan. Meilla on molemmilla valtakunnallisia lastenkirjastotyon velvoitteita. On kirjamessuja, lasten nettisivuja, lastenkirjastokonsulttiasioita, kirjavinkkausta.

Alueellista yhteistyota olisi kiva alkaa jo tehda, pientenkin lasten toimintaa suunnitella. Aamuisin klo 9-10 voimme, nilla henkilokuntaresursseilla ottaa vastaan koululuokan, mutta sen jalkeen osaston neuvontapiste muuttuukin ajanvaraamoksi

Emme siis en jaksa mainostaa konetarjontaa. Luokkakaynneilla puhumme jo enemman taman palvelumme varjopuolista kuin ylistaisimme sita. Koska emme halua olla tukemassa tai jopa luomassa peliriippuvuutta tai yllyttamassa vanhempia valinpitamattomyyteen tai vastuuttomuuteen lapsista ja nuorista, niin kerromme nuorille kuinka vaarallista on antaa pelien hallita elamaa ja ajankayttoa.

Kerromme kuinka haitallista se on niin fysiologisesti kuin henkisestikin. Kerromme kuinka tarkea on muistaa syoda, nukkua ja ulkoillakin. Puhumme mielen ja mielikuvituksen koyhtymisesta.

Kaikkihan me tiedamme kuinka lasten ja nuorten keskittymisvaikeudet, masentuneisuus, unettomuus ja rikollisuuskin on lisaantynyt tai raaistunut.

Tassa aikoja antaessa tulee vakisinkin ajateltua sita, olemmeko me enaa tukemassa lasten henkista kehitysta ja kasvua vai valillisesti sita jopa tyrehdyttamssa. Ennen lastenkirjastotyhon kuului luovuus ja mielikuvitus. Nyt luovuus on katoamassa, silla kun jatkuvasti on tekemisissa n. 30 nuoren peliaddiktin kanssa ja naputtelee nimi ja numerosarjoja, niin se kylla tyrehdyttaa luovuuden.

Meilla on molemmilla yli 20 vuoden tyokokemus lastenkirjastotyosta Helsingissa. Muistelemme joskus kuinka aikanaan pidettiin satutunteja ja nukketeatteria. Muistelemme aikoja ennen bittikoodien lumoja.

Peliongelma ei meilla kosketa ainoastaan lasten ja nuorten osastoa. Aikuisten puolella pelaavat yli 15v.nuoret.

Ers asiakas kertoi kuinka han haluaisi tehda vertailevaa tutkimusta eri sivujen informaation valilla. Han haluaisi talloin pitaa viittakin sivua yhta aikaa auki. Pelien peluu hidastaa hnen mukaansa liikennetta. Meilla on kirjastossa litteat naytot, joista olemme saaneet myos kiitosta nopeudessa, mutta 3D grafiikkaa varten ne eivat ole tarkoitettu. Naita peleja varten pitaisikin olla "kuvaputkikoneet"

Vahankaan tiedotusvalineita seuranneena tiedetaan, etta on kyse isosta yhteiskunnallisesta ongelmasta.

Kysymme siis: mika on Helsingin kaupunginkirjaston kanta tahan "pelikulttuuriin" jota nyt taystyollistettyina yllapidamme?

Pitaisiko lahtea rajaamaan koneiden kayttoa muutenkin kuin aikarajoituksella? Tulisiko aikarajoituksia tiukentaa esim. koskemaan yhta aikaa viikossa?

Kannattaisiko koneille laittaa enemman ikarajoituksia? Olisiko syyta kysya vanhemmilta lapselle korttia hankkiessa: Saako han pelata?

Pitaisiko ajanvarausmahdollisuus rajata kahteen paivaan viikossa? Tulisiko meidan samalla tavalla kuin muinoin tarjottiin lapsille satutunteja, antaa heille nyt "pelipaivia"?

Taytyisiko meidan informoida enemman vanhempia siita, mihin heidan lapsensa kayttaa aikaa kirjastossa? Vuosaareen on tullut useita valituksia jarkyttyneilta ja varsin tietamattomilta vanhemmilta. Olisiko mahdollista kehittaa kirjastokorttiin kytketty ajanvarausautomaatti, jolloin asiakkaat voisivat varata itse aikoja? Pitaisiko nettikoneille laittaa pelisulku?

Ehkapa kirjastoon tarvitaan kokonaan uusi ammattinimike, peliemanta, koska haluaisimme edelleen tehda sita tyota mihin olemme oppimme saaneet.

Mika muuten on tama Jagex yhtio, jota vaurastutamme?

T. Raija Heikkinen ja Irmeli Leeve-Taanila
seka koko Vuosaaren porukka

Kirjoitus on julkaistu Helsingin kaupunginkirjaston henkilostolehdessa. Koska silla on yleisempaakin merkitysta, julkaisemme sen myos Kirjastolehdessa.

Kirjastolehti 7/01, paivitetty 3.10.2001